Kenguruvaltion asuttamisesta

Lueskentelin reissuhuumassa ("Vapaa-ajallako?" — Pieni ääni pääni sisällä) vanhoja matkaraportteja Melbournesta ja eri Aussi-yliopistoista. Sinäänsä matkaraportteja löytyi kyllä paljon, mutta jokaisessa raportissa oli kerrottu samat asiat: Australia on suuri maa. Melbournessa saattaa olla heinäkuussa kylmä. Australialaiset hokevat puolen tunnin välein "no worries, mate". Matkailu kannattaa.

No shit, mate? Jos matkaraportin ainoana ideana on helpottaa tulevien vaihto-oppilaiden valmistautumista matkaanlähtöön, niin ehkä kyseiset itsestäänselvyydet voisi mainita lyhyesti vaikkapa matkaraportin ensimmäisen kappaleen lopussa? Näin tilaa jäisi käytettäväksi paljon mielenkiintoisempien asioiden käsittelyyn. Itse en ainakaan löytänyt raporteista kommentteja lähialueiden erikoisuuksista, pahimmista turistirysistä, suurimmista vedätyksistä tai hämärimmistä asuinalueista. Jälkimmäisestä etenkin olisi ollut mukava kuulla, sillä jokaisessa matkaraportissa mainostettiin "kuinka extriim mä nyt niinku olen, ku en vuokrannut huonetta etukäteen Suomesta käsin". Jos jokainen kuitenkin tekee noin, niin eikö tuosta ole erilaisuus kaukana?

Entä pitäisikö uuden vaihto-oppilaan tietää jotain asunnon vuokraamisesta? Itseäni ainakin kiinnostaisi, mistä päin löytyy paikallinen Jakomäki ja minne voisin parkkeerata vuokraamani Porschen (Turbon, mustan, mustilla vanteilla, karvanopat ikkunassa ja sellainen pieni hulahulatyttö kojelaudalla). Luultavasti jokainen vaihtoon lähtenyt on kokenut nämä asiat, mutta niistä ei näe kirjoitettavan. Outoa, sanon ma. Mekin kai joudumme tekemään extremet ja etsimään vasta paikanpäältä jonkun tönön, jossa pystyy asumaan seuraavat kuukaudet. Niin että nou vöriis vaan, meit.

Maailma on mun osteri

Maailmanympärimatka ja vaihto-opiskelujakso Australiassa on enää 48 päivän päässä ja matkasta johtuva kuume on jo alkanut pikkuhiljaa kohota. Tulevaa reissua ei oikein voi verrata aikaisempiin omatoimimatkoihin — pääsääntöisesti niihin kuukauden kestäneisiin täsmäiskuihin Aasiassa —, sillä nyt luvassa on tavallaan kolme eri matkaa samassa paketissa: alussa vietämme pitkän viikonlopun Hong Kongissa, sen jälkeen asustamme yli puoli vuotta Australiassa ja lopuksi reissaamme pari kuukautta rinkat selässä Pohjois- ja Väli-Amerikassa. Matka- ja vaihtojärjestelyt ovat aiheuttaneet viime kuukausina jonkin verran päänvaivaa, mutta nyt fiilis on huikea. Esa Saarinen saattaisi kuvata tunnetta sanoilla "intensiivisen räjähdysvoimainen" ja "kihelmöivän latautunut" mutta itselläni on mielessä termi, joka tyhjentää koko matkaan liittyvän innostuneisuuden, odotuksen ja jännityksen paperille. Se termi on — voi veljet.

Koko idea vaihtoonlähdöstä syntyi TKK:n opiskelu-uran alussa, mutta vasta kolmannen opiskeluvuoden jälkeisenä kesänä idea alkoi aktualisoitua teoiksi. Kriteereiksi vaihtokohteelle muodostuivat sopiva ilmasto sekä puhuttu kieli, joka tässä tapauksessa tarkoitti toista kotimaista (englantia). Lyhyen pähkäilyn jälkeen ykkösvaihtoehdoksi nousi Australia ja sen toiseksi suurin kaupunki Melbourne. Australiaa puolsivat ilmaston ja kielen lisäksi myös sen kaukainen sijainti, suhteellisen helposti lähestyttävä kulttuuri sekä se pieni kivi keskellä aavikkoa. Niillä tosiasioilla, että Sibelius-Akatemialla olisi yhteistyöyliopisto Melbournessa ja että Tuuli pääsisi ilmaiseksi opiskelemaan, ei ollut juurikaan vaikutusta valintaan. Päähuomio keskittyi siihen pieneen kiveen, joka sijaitsee keskellä Australiaa. Huikea tapaus. Kivi. Keskellä aavikkoa. Se on pakko nähdä.

Kun mieluisin vaihtokaupunki härmistyi ajatuksiimme, alkoi eri yliopistovaihtoehtojen selvittäminen. Tuulille The University of Melbourne oli tietenkin ensisijainen vaihtoehto, mutta itse ajattelin hakea useampaan yliopistoon Melbournessa varmistaakseni sisäänpääsyn. Tavoitteenani oli lukea yritysstrategian ja kansainvälisen liiketoiminnan sivuaineen kursseja ulkomailla, joten vaihtoehtoja oli lukuisia. Talouden opintoja tarjotaan kuitenkin lähes jokaisessa laitoksessa ympäri maailmaa.

Koska TKK:lla ei ole Melbournessa yhteistyöyliopistoja ja eri järjestöjen kautta tapahtuvaan hakuun ei saa lukukausimaksutukea, jouduin hakemaan suoraan neljään eri yliopistoon (RMIT, Deakin, Swinburne ja Victoria) niin sanottuna freemoverina. Käytännössä tämä tarkoitti aikamoista paperisotaa ja asioiden selvittelyä. Hakuprosessin selvitysvaihe veikin yllättävän paljon aikaa, vaikka olin aikaisemmat vaihtoraportit lukeneena valmistautunut tähän. Hakuprosessin jälkeen oli vielä vuorossa apurahahakemusten anominen ja matkustamiseen liittyvät järjestelyt. Jos tarkoitus olisi siis vain lähteä ulkomaille lomailemaan, niin ei välttämättä kannata hakea ainakaan freemoverina vaihtoon. Loppuen lopuksi kaikki säätäminen kuitenkin kannatti ja me molemmat pääsimme ensisijaisiin vaihtokohteisiimme: Tuuli the University of Melbourneen ja minä Kuninkaalliseen MIT:hen (The Royal Melbourne Institute of Technology).

Tämän blogin tarkoitus ei välttämättä ole ihastuttaa tai vihastuttaa ketään, mutta tulevaa elämää saatetaan tarkastella välillä mustavalkoisten lasien tai riehuvankeltaisten taikasienien läpi ("Oliko tää nyt sellanen 'vertauskuva'?" — Pieni ääni pääni sisällä). Teksti voi olla välillä provosoivaa tai diplomi-insinöörin harmaata. Jokaista sanaa ei välttämättä kannata ottaa raamattuun painettuna totuuna, vaikka mielelläni näkisinkin Vesku.org - World -blogin julkaistavan uusimmassa testamentissa. Tekstit voivat olla lyhyitä tai pitkiä, merkityksellisiä tai merkityksettömiä. Tylsiä tai tylsiä. Loppuen lopuksi tekstit ovat kuitenkin subjektiivisen minähahmon kyhäelmiä: pienelle lähipiirille sallittuja, joskaan ei lukijoille tarkoitettuja. Värittyneitä, egoistisia päräytyksiä, jotka suoltuvat näytölle sana kerrallaan — jos suoltuvat.