Vankilasaaren valloitus

Maihinnousu Vankilasaarelle tapahtui lauantaina 12.7.2009 myöhään illalla. Cathay Pacificin lento Hongkongista Melbourneen oli oikein miellyttävä kokemus ja saapuminen suur-Melbournen ilmatilaan sai allekirjoittaneenkin puhumaan paikallisväestön kieltä: "what the fcuk?" Joka ikinen Melbournen neliömetri oli valaistu hiilivoimalla tuotetun sähkön avulla ja kun nyt puhutaan koko Melbournesta, niin sillä tarkoitetaan Helsinkiä 40 kertaa suurempaa maa-aluetta. Aikamoista.

Lento saapui ajallaan määränpäähänsä ja ulostautuminen lentokoneesta sekä matkalaukkujen noutoon liittyvä jännittävä odotus sujuivat aivan normaalisti. Se, mikä ei sujunut aivan normaalisti, oli tullikavereiden kohtaaminen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, Suomesta lähtö oli tapahtunut pienellä kiireellä ja hiukan väsyneenä, joten pakkaaminen oli tapahtunut hieman hutiloiden. Sama oli toistunut Hongkongin päässä, kun yöunet jäivät hieman lyhyiksi. Melbournen kentällä tämä muistui mieleen vasta käveltäessä kohti maahan saapuvien matkustajien tarkastuspistettä. Kertauksen vuoksi, mitä tavaroita ei kannata yrittää viedä Australiaan – lyhyt oppimäärä:

• Elintarvikkeita (Purkat, pastillit ja Snickers -patukka herättivät ihan hiukan huomiota. Hups.)
• Siemenistä tehty laukku (Iso hups.)

Etenkin tuo siemenistä tehty laukku oli räjäyttää pankin. Tarkastajatäti, joka löysi matkatavaroistamme nuo saastaiset kappaleet, ohjasi meidät seuraavaan tarkastuspisteeseen ja kuumotteli muun muassa parin sadan euron sakoilla. Tässä vaiheessa ei hirveästi olisi enää jaksanut jonottaa tai odotella. Sakot eivät sinäänsä kuumottaneet niin kauheasti, sillä Suomen urhein TV-kanava, JIM, on pyörittänyt taajuuksillaan jo jonkin aikaa Australian tulliviranomaisten toiminnasta kertovaa sarjaa ja itse olin seurannut tuota muutaman episodin verran. Sarjasta keräämieni varmojen tietojen ja hatarien muistikuvien mukaan odotettavissa ei ollut megaluokan sakkoja vaan pelkästään siemenlaukun takavarikoiminen. Mutta silti, harvoin sitä lainkuuliainen kansalainen nauttii rikosten tekemisestä – vaikka vanhojen rikollisten keskuuteen ollaankin menossa.

Seuraavassa tarkastuspisteessä heitimme taas koiranpentukatseet kehiin ja tullikaveri heltyi. Lopputuloksena siemenlaukku lensi roskikseen ja Tuuli ja Vesku jatkoivat matkaa. Tässä vaiheessa matkaa olimme silmiä räpyttelemällä välttyneet yhteensä yli 400 euron lisämaksuilta (Helsingin lisäkilot ja nyt Australian siemenlaukku), mutta ei saatana! Tämä ei todellakaan voi jatkua näin. Seuraavalla reissulla toimitaan hyväksi havaitulla tavalla: ennakoidaan, varmistetaan, varmistetaan ja varmistetaan.

Koska tulliseikkailussa kesti joitakin kymmeniä minuutteja, tarkastuspisteiden toisella puolella odottaneet RMIT:n ja Melbournen Unin kyyditsijät luulivat Tuulin peruneen matkansa. Kun pääsimme lopulta vastaanottoaulan puolelle, Melbournen kaupungin opiskelijoiden vastaanotosta vastaava työntekijä tuli kysymään, onko allekirjoittanut itse Notorious Vesku. Vastasin myöntävästi, jolloin meidät ohjattiin Tere tulemast Melbourneen -vastaanottotiskin läheisyyteen.

Vastaanottotiskillä oli 6 henkilöä, jotka yrittivät selvittää, keitä me olimme ja miten me pääsisimme haluamaamme paikkaan. Tuulin tilaama kyyditsijä oli jo melkein lähtenyt menemään ja minun tilaamani kyyti oli jossain karkuteillä. Melbournen kaupungin avustustyöntekijät olivat tilanteessa todella avuliaita ja mukavia ja toivon todella, että Helsinki-Vantaalla järjestetään myös vastaavanlainen infopiste tuleville vaihto-opiskelijoille. 

Lopulta molempien kyyditsijät kuitenkin löytyivät ja me pääsimme RMIT:n sponssaamalla Holdenilla hostellillemme. Vankilasaaren valloituksen ensimmäinen osa oli näin suoritettu.

Hongkong

Hongkongiin saapuminen tapahtui aika sumussa, sillä lentoa edeltävänä yönä olin nukkunut 1,5 tuntia ja lennon aikana unta kertyi pelkästään 3 tuntia. Pohjalla oli vielä kevyet univelat viikonlopulta, joten loppuen lopuksi, kun pääsimme hotellille, parin tunnin päiväunet venyivät seitsemän tunnin nokosiksi. Paikallinen oppaamme, täydellistä kantoninkiinaa puhuva Antti, tykkäsi varmaan hyvää kun aikataulut hieman venyivät. 

Seuraavat kolme päivää kuluivat Hongkongia kiertäessä. Pääasiassa kaupungista jäi mieleen levottoman korkeat rakennukset, kuumottava aurinko, loistavasti toimiva julkinen liikenne ja suhteellisen kalliit hinnat – eli asiat, joihin turisti ensimmäisenä kiinnittää huomiota. Hongkong on omaksunut erittäin paljon tapoja länsimailta, mutta kaupunki ei kuitenkaan tunnu samalla tavalla monikulttuuriselta tai tylsältä kuin esimerkiksi Singapore. Hongkongissa on aistittavissa jonkinasteinen kiinalainen henki ja se on hyvä asia.

Ehdimme olla kaupungissa vain lyhyen aikaa, mutta tuona aikana kävimme katsomassa muun muassa perinteiset turistikohteet kuten Victoria Peakin, Ocean Parkin, piraattitorin ja kaupungin baarikeskittymän. Sinäänsä Hongkong tarjoaa nähtävää ainakin kolmen päivän pikavisiitin ajaksi, mutta silti jotain jäi puuttumaan. Hongkong ei tarjonnut oikeastaan mitään uutta. Samat asiat ja tavat löytyvät Kaakkois-Aasian kehittyneimmistä maista ja aikaisemmin mainitsemani kiinalainen henki ei kuitenkaan ole kauhean vahva. Itse hongkongilaiset ovat varmasti ylpeitä kaupunkinsa kansainvälisyydestä – ja syystäkin – mutta minulle kolme päivää oli juuri sopiva aika kaupungissa hengailuun. Kärsimättömyyteen saattoi tosin vaikuttaa myös kova halu päästä vaihto-opiskelemaan ja asumaan Melbourneen.

Ehkä Hongkongiin olisi päässyt paremmin sisälle ajan kanssa ja jonkin paikallisen alkuasukkaan opastuksella, mutta en siltikään usko, että Kiinan erityishallintoalue pystyy tarjoamaan mitään kovin mullistavaa verrattuna aikaisemmin näkemiini Aasian maihin. Tsori vaan. Ehkäpä seuraava Aasian-matka tulisi suunnata manner-Kiinan alueelle tai esimerkiksi Japaniin. Toisaalta kolmen päivän ajan Hongkongissa oli kyllä hauskaa ja oli etenkin helmeä nähdä vanhaa opiskelukaveria pitkästä aikaa. Cheers, mate! Seuraavan kerran suomalaisia kavereita näkeekin vasta vuodenvaihteen tienoilla.

Tuurilla, Mr. Smith. Tuurilla.

Huh tonic! Kello on nyt 7:30 Hong Kongin aikaa (GMT +8) ja takana on ensimmäinen nukuttu yö pariin päivään. Kaikista maailman suurista kaupungeista sanotaan, että ne eivät uinu koskaan, joten itsekin olen yrittänyt vähentää unen määrää – HC-trävelleri kun mukautuu aina paikalliseen elämänrytmiin. ("HC-trävelleri? Kaveri kirjoittaa tota tekstiä neljän tähden hotellin pumpulivuoteelta ja itkee sisimmässään, kun vuode sattuu olemaan viisi senttimetriä lyhyempi kuin mies itse. HC-trävelleri my ass." – Pieni ääni pääni sisällä)

Lähtö kuitenkin oli ja meni. Reissua edeltävät valmistelut sujuivat erittäin hallitusti ja kaikki juoksevat asiat saatiin hoidettua ajallaan. Jopa Helsingin kaupunkiasuntomme tyhjennys sujui kuin Johanna Tukiaisen tanssi. Asunto piti saada tyhjennettyä alivuokralaista varten, joten tiukan optimoinnin ja tehokkuuden ystävinä päätimme aloittaa tavaroiden pakkaamisen ja muuttamisen vasta viimeisenä päivänä. Tämä tarkoitti toisaalta myös sitä, että yöunet piti jättää väliin. 26 tunnin muuttamisen ja 1,5 tunnin nokosten jälkeen (Tuulille riitti 30 minuuttia) matkanteko saattoi kuitenkin alkaa.

Lentokentällä teimme check-inin tekstareiden avulla, mutta jos muuttamiseen ei olisi mennyt koko maanantaipäivää, niin Finnairin check-inin olisi voinyt tehdä myös netissä 26 (?) tuntia ennen lentoa. Ja Aasiaan päin lennettäessä on hyvä myös muistaa, että laukkujen painoraja on 20 kiloa - ei 25 kiloa, niin kuin jotkut saattavat luulla. Jos kuitenkin laukuissa olisi 5 ylimääräistä painokiloa, niin silloin kannattaa esittää tietämätöntä ja laittaa peliin hunajaisin koiranpentukatse, mitä repertoaarista löytyy. Kyllä ne virkailijatädit siitä heltyy.

Nimimerkillä Meinas-tulla-hiukan-kalliiksi