Suomalaisen journalismin suurin helmi, Iltalehti, tiesi kertoa, että sikainfluenssa on lähtenyt aivan lapasesta Australiassa ja että muutaman viikon sisään vankilasaaren tartuntatapausten määrä on lähes satakertaistunut. Eri viestimet ovat viime päivinä kertoneet myös ilmailualan ongelmista – traagisimpana esimerkkinä Air Francen lento Brasiliasta Ranskaan, joka sekin lähti aivan lapasesta. (Oikeastikin todella traaginen tapaus. Voimia omaisille ja läheisensä menettäneille!) Matkustamiseen sisältyy aina riskejä, mutta kuten Tunna jaksaa steroideilla pumpatun Madventuresin 3. kauden jaksoissa todeta: Ei saa pelätä tuntematonta. Pelko kahlitsee. ("Luultavasti samaan aikaan, kun Tunna sönköttää sooloaan kameran edessä, Riku syö taustalla jotain pari päivää katuojassa maannutta kuollutta rottaa ja viiltelee itseään selkään jollain dinosauruksen hampaalla. Hei, who am I to judge?" — Pieni ääni pääni sisällä.)
Se, mitä tapahtuu ulkomailla, saattaisi hyvin tapahtua Suomessakin. Toki eri puolilla maailmaa on omat erikoisuutensa, mutta jos hieman miettii, missä liikkuu, miten käyttäytyy ja kummalla puolella tietä ajaa, niin hyvin todennäköisesti palaa reissusta Suomeen kaikki lompakot ja raajat tallella. Ja jos kohdalle nyt sattuu force majeure, niin se on joko huonoa tuuria tai huonoa ennakointia. Vanhemmilta on tullut kuitenkin pientä kommenttia, että tuleva matkamme vaatii sekä nitroja että rauhoittavia. Vuoden päästä onkin kiva palata kotiin, kun oma äiti on vetänyt 12 kuukautta putkeen sekä valiumia että sydänboostereita. Kivakiva.
Suurin huolenaihe matkalla tulee olemaan vieras bakteerikanta, sillä vuoden kestävällä maailmanympärimatkalla valkoisen miehen immuniteetti ei todellakaan ole samalla tasolla kuin valkoisen miehen ostokyky. Tätä varten lääkäritäti määräsi meille kuitenkin lavantautirokotteen ja ison purkillisen näillä-paranee-kaikki-vaivat -nappeja. Nou hätä siis. Ja jos haluaa varta vasten etsiä riskejä, niin valkoisen miehen essentia herättää ainakin Väli-Amerikassa huomiota; pitkänhuiskea, kalmankalpea suomalainen uros erottuu väkijoukosta kuin pääsiäispupu jouluaattona. Toisaalta erottuminen ei ole niin suuri ongelma, jos pystyy tapojen ja mammonan suhteen sulautumaan edes jotenkin paikallisväestöön. Tässä auttavat terve maalaisjärki ja aikaisemmat kokemukset.
Materia on joka tapauksessa kuitenkin korvattavissa ja hyväkuntoinen nuori kosmopoliitti jatkaa aina matkaansa tulevista varpusparvista huolimatta. Kotipuolessa tuntematon tuntuu paljon pelottavammalta kuin tien päällä, mutta olkaa ihmiset huoletonna. Meillä ei ole tarkoituksena jättää aivoja narikkaan tälläkään reissulla.
Se, mitä tapahtuu ulkomailla, saattaisi hyvin tapahtua Suomessakin. Toki eri puolilla maailmaa on omat erikoisuutensa, mutta jos hieman miettii, missä liikkuu, miten käyttäytyy ja kummalla puolella tietä ajaa, niin hyvin todennäköisesti palaa reissusta Suomeen kaikki lompakot ja raajat tallella. Ja jos kohdalle nyt sattuu force majeure, niin se on joko huonoa tuuria tai huonoa ennakointia. Vanhemmilta on tullut kuitenkin pientä kommenttia, että tuleva matkamme vaatii sekä nitroja että rauhoittavia. Vuoden päästä onkin kiva palata kotiin, kun oma äiti on vetänyt 12 kuukautta putkeen sekä valiumia että sydänboostereita. Kivakiva.
Suurin huolenaihe matkalla tulee olemaan vieras bakteerikanta, sillä vuoden kestävällä maailmanympärimatkalla valkoisen miehen immuniteetti ei todellakaan ole samalla tasolla kuin valkoisen miehen ostokyky. Tätä varten lääkäritäti määräsi meille kuitenkin lavantautirokotteen ja ison purkillisen näillä-paranee-kaikki-vaivat -nappeja. Nou hätä siis. Ja jos haluaa varta vasten etsiä riskejä, niin valkoisen miehen essentia herättää ainakin Väli-Amerikassa huomiota; pitkänhuiskea, kalmankalpea suomalainen uros erottuu väkijoukosta kuin pääsiäispupu jouluaattona. Toisaalta erottuminen ei ole niin suuri ongelma, jos pystyy tapojen ja mammonan suhteen sulautumaan edes jotenkin paikallisväestöön. Tässä auttavat terve maalaisjärki ja aikaisemmat kokemukset.
Materia on joka tapauksessa kuitenkin korvattavissa ja hyväkuntoinen nuori kosmopoliitti jatkaa aina matkaansa tulevista varpusparvista huolimatta. Kotipuolessa tuntematon tuntuu paljon pelottavammalta kuin tien päällä, mutta olkaa ihmiset huoletonna. Meillä ei ole tarkoituksena jättää aivoja narikkaan tälläkään reissulla.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti